Poimintoja kritiikeistä 1980-2007
Etusivulle – Uusimmista vanhimpiin
Galleriaan
Tutuista lappilaisista taiteilijoista kiinnostavimmat ja hienoimmat kokonaisuudet tarjoavat loistava ranualainen maalari Eero Österberg - - -
- - - Österberg maalaa värikylläisiä vahvoja maalauksia, joiden taustalla on kulttuurin kerrostumat. (Marjaterttu Harri, Lapin Kansa 22.12.2007)
Ilmaisutapa Österbergillä on aika leppoisa, elämänmyönteinen ja hyväntuulinen, vaikka perinteisiä kuvauskonventioita kritisoidaankin. Kylläinen ja kirkas värimaailma jää töistä päällimmäisenä mieleen. - - -
- - - Maalauksellinen tyyli heittelee sopivasti, mikä tuo kokonaisuuteen hyvin elävyyttä. Välillä on kuvattu realistisemmin ja välillä impressionistisesti ja cezannemaisesti täplittäen. Voimakas värimaailma pysyy koko ajan samana. (Ville Vuorenmaa, Lapin Kansa 16.1.2005)

Österberg on toimivasti luonut kontrastin sileiden metallisten ovien suorakaiteen ja värikkään, miltei reliefimäisen maalauksen välille.
   Ympyrämaalauksen värit ovat tuttuja Österbergin aiemmastakin paletista - - -
- - - Teosta voi tarkastella pelkästään värimaalauksena, mutta siitä löytää myös karttamaisen kuvan kunnan alueesta. Tällainen etäännytetty esittävyys tekee työstä monille helpommin lähestyttävän. Katsoja voi liittää kuvaan tuttuja piirteitä kotiseudusta ja sen historiasta, alkaen vesireittien merkityksestä alueen asuttamiselle ja elinkeinolle.
   Osa työn sisällöstä avautuu värisymboliikan kautta, sävyistä löytää niin kunnan vaakunan vihreää kuin hillapitäjän oranssia. (Marjaana Niskala, Kaleva 18.5. 2004)

Lämminhenkisyys on avainsana näiden kuvien kohdalla. Harvemmin nykytaiteessa tulee vastaan mitään näin yksiselitteisen empaattista. Kuvista löytyy ihmiselämän kirjon monia puolia eli huumoria ja iloa, mutta myös vakavampaa ja rauhallistakin tunnelmaa.
   Österbergin käyttämä väriskaala on rohkea - paljon kirkkaita päävärejä sekä vihreitä ja violetteja. Voimakas paletti pysyy kuitenkin tekijällä hallussa eikä värillinen tunnelma töissä ole liian kirjava... (Ville Vuorenmaa. Lapin Kansa marraskuu 2003)

Österbergin taide on syntynyt kokemuksista, tunteista ja arvomaailmasta, jonka kosketus vammaisiin on luonut. Kuvista huomaa että taiteilija tuntee kuvattavansa henkilökohtaisesti, niin että sopivan ilmeen valitseminen kuvattavaan hetkeen on ollut luontevaa. - - -
- - - Österberg on keskittynyt maalauksissaan ilmaisemaan omat tunteensa ja kuvattavansa persoonan voimakkain värein. Puhtaat impressionistiset sävyt kohtaavat kontrastinsa taustoissa ja varjoissa, niin että kuvat eivät jää vaille huomiota. Tyylin voi yhdistää myös pop-taiteeseen julistavuutensa ja valokuvamaisuutensa vuoksi. (Marja-Leena Hyvärinen, Pohjolan Sanomat elokuu 2003)

 Unusual Potraits on Display
 
This is not your everyday art-exhibit, Eero Österbergs portraits of  handicapped people stir the emotions and bring new meaning to the word  happiness.
  When walking into the small and brightly lit "Galleria 2003" you are immediately greeted by vividly colored portraits of and charismatic people radiating unparalelled joy. One of these people is the artists own eight
year old son Miikka, who was one of the chief influences behind the series of paintings.
  "I have a hanidcapped boy, Miikka, as a result of this I have many friends who are handicapped. And they wanted me to take pictures of them. When looking at the pictures, the ideas for the paintings were born," explains Österberg.
  This exhibit is very different in more ways than one; both from the point of the people potrayed and the paintings themselves, which are somewhat different from Österberg usual concretistic style. The main theme of the exhibition is to pay tribute to all the people who will otherwise, under normal circumstances, never be celebrated.
  "Every person's life is important, generally potraits are painted of those who society wants to honour for their achievements, there can't be any expectations of those kinds of achievements from handicapped peoplethat
society honours. Nevertheless they merit recognition through portraits,
their positivity and joy of life affected me greatly," Österberg reflected. (Rudi Pedersen, october 2003)
Lapin realismia puolestaan edustaa Eero Österbergin maalausten sarja "Jokainen ihminen on taulun arvoinen". (Anne Rouhiainen, Helsingin Sanomat 28.12.2002)

Valokuvanomaisuus näkyy lopputuloksena nopeiden tunnevälähdysten vangitsemisena. Maalaus "Elämänilo" välittää nauruksi puhkeavan riemun. Reijo ottaa kontaktia vähän hillitymmin, mutta lämpimästi.
    Kehitysvammaisuus on vain yksi tekijä näiden ihmisten elämässä. Maalauksissa esiin nousee kuvattavien persoonallisuus ja jokaisen ainutkertaisuus ihmisenä. - - -
- - - Teoksia dominoiva väri tai väripari saa aikaan intensiivisen tunnelman.
    Herkin kuvista on Österbergin oman pojan muotokuva, keveän sinisävyinen Miikka, ikkän poika. (Marjaana Niskala, Kaleva marraskuu 2002)

Eero Österbergin kaksi voimakkaan väristä henkilökuvaa "Yrjö, hiljainen mies" ja "Reijo ottaa kontaktia" toimivat tilan väripisteinä, joita ilman kokonaisuus vaikuttaisi värillisesti aika aneemiselta. Hyvin lähelle kuvattavaansa menevät maalaukset ovat tunnelmaltaan intensiivisiä, väri ja hieman liioitellut ilmeet toimivat samalla asteikolla. (Marjaana Niskala. Lapin Kansa huhtikuu 2000)

Työt muodostuvat maalipinnoista, joihin on luotu mukavaa eloa alta pilkahtelevilla väreillä. - - -
- - - Uusissa töissä siniharmaan sävyerot ovat pieniä ja siveltimen jäljet suuri osa maalauksista, jotka jäävät vanhempien töiden värikkyyden varjoon. (Timo Jokelainen, Kaleva huhtikuu 1999)

- - - Österbergin maalauksellinen ote on varsin vaikuttavaa abstrakteissa sommitelmissa. Väri-ilmaisun tehoa lisää maalausten kaunis pintavaikutelma. Niukka muoto ja voimakas värimaailma välittävät tunnetta ja tapahtumia...
(Anne Keskitalo, Lapin Kansa 24.11.1998)


- - - Österbergin taiteessa hiljaisuus ei ole kuollutta, vaan täynnä elämää, mikä sykkii väreissä milloin kirkkaammin, milloin tummenevin sävyin. Sen tunnelmat vaihtelevat ylösnousemuksen aamun heleästä valosta surun ja kuoleman vaimentuneeseen tummuuteen. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää kuitenkin elämänusko ja elämisen ilo. Vuorovaikutus katsojan ja kuvan välille syntyy ja emotionaalinen viestintä toimii.- - -
- - - Aiheissa on viljalti filosofista mietiskelyä ja uskonnollisuutta, jos näitä yleensäkään voi erottaa toisistaan. Uskonnolliseille aiheille on ominaista selkeys ja eleettömyys. Väripinnat ovat rauhallisessa sordiinossa soivia. Tapahtumien henki on puhutteleva. "Johannes Patmoksessa" on kuva ihmisen pelokkaasta hämmästyksestä ja nöyryydestä yliluonnollisen edessä. Violettiin vivahtavaa taustaa vasten kirkkaat enkelinsiiviksi miellettävät värikentät kuvastavat sekä turvaa että velvoitetta: mene ja kirjoita.
    "Jobin kärsimyksen" vihreä silhuettihahmo on tarina ihmisen yksinäisyydestä kärsimyksensä kanssa. Yksinkertaisuus ja ihmisen asento "Daniel" -työssä kertoo ilmeikkäästi heikon voimasta. - - -
- - - Paikoin Österberg käyttää hyvin minimaalisia tummia sävyjä. Hätähuuto "Mayday, mayday" on yksi näistä. Toinen vaikuttavampi ja mieleen jäänyt on "Lähtö". Valo on sammunut, sydän ei syki ja elämä on kaikonnut. Ihminen on luojansa puhuttelussa.  - - -
- - - Eero Österbergin taide on hyvin persoonallista, syvästi koettua ja samalla modernia. Kuitenkin se muodostaan huolimatta on siten ihmisläheistä, että sellainenkin, joka suhtautuu ennakkoluuloisesti moderniin ilmaisuun, löytää siitä itseään koskevia tuntoja. Tämän kaltainen näyttely saisi varmaan vastakaikua suurempienkin metropolien taidegallerioissa. (Matti Rapakko, Pohjolan Sanomat 22.8.1995)

- - - Österbergin maalauksissa keskeistä on väri. Teosten lähtökohtana on tosin luonto ja niihin voi liittyä uskonnollinen tai filosofinen ajatus. Kuitenkin väri, värin kokeminen, sen rinnastukset nousevat keskeiseksi sisällöksi.---
- - - Pieni takahuone, johon näyttelylle nimen antanut sarja Hiljaiset vedet on ripustettu, on tunnelmaltaan yhtenäisin ja rauhallisin. Tummat, lähes samassa valöörissä olevat väripinnat väreilevät hiljaisina.
- - - Tänä vuonna syntynyt maalaussarja Lux I-III on yksinkertaisuudessaan näyttelyn onnistuneimpia teoksia. Siinä väri elää ja sävyt rinnastuvat kauniisti itsenäisestä voimastaan huolimatta. - - - (Marjaana Niskala, Lapin Kansa 27.8.1995)
Teoksissa on vastavärien ja terävien leikkausten tehoa sekä repivyyttä. Rauhallisempaan väriskaalaan ja rytmiin pitäytyvä "Auto" on muita nautittavampi.
   "Rakennemuutos"-sarjassa Österberg on kokeillut muotoon sahattuja levjä, joissa hän on käyttänyt hillittyä ja varovaisesti muodon ehdoilla toimivaa väritystä.
(Esa I. Järvinen, Lapin Kansa 8.7.1988)

- - - Silmiä hiveleviin tuloksiin päätyvät ainakin dukaattipalkinnon saanut Ilkka Väätti tarkkoihin muotoihin perustuvilla maalauksillaan sekä Eero Österberg voimakkaalla ja yksinkertaisella perusvärisommitelmallaan. - - -

Kuvateksti: Eero Österbergin maalaus "Koko" edustaa suoraviivaista jatehokasta konstruktivismia. Väri on edelleen valttia maalauksessa. (Timo Pirttinen, Uusi Suomi 28.9.1985)

Konkretismin osuus on ylisummaan perin vähäinen, Eero Österbergin reipaus viittaus Baertlingin kysymyksenasetteluihin, Ilkka Väätin kolme hallittua työtä. Ne silmättyään kysyy: siinäkö kaikki?
    Konkretismin läheinen ja vahva menneisyys suomalaisessa kuvataiteessa on hiipumassa. Sinällään juuri sen täsmentävää ja analyyttisesti haastavaa roolia kaivattaisiin tilanteessa, jossa olennainen hitaasti mutta varmasti peittyy kuvallisen rihkaman alle. (Mika Suvioja, Etelä-Suomen Sanomat lokakuu 1985)

Kovareuna on löytänyt tulkitsijansa, Eero Österbergin... (Markku Valkonen, Helsingin Sanomat 29.9.1985)

...tämä vankka (koulutuksellinen) pohja ei voi olla vaikuttamatta siihen itsevarmaan tapaan, jolla hän käsittelee geometrisiä peruselementtejä ja ennenmuuta luo niiden välille luontevaa jännitettä, Häntä eivät hämää värit ja niiden vastakohtaisuudet, vaan taiteilija varsin havainnollisesti osoittaa miten värien vastakohtaisuudet saa toimimaan esittämällä asian selkeästi ja vaihtoehdottomasti. - - -
- - - Loppujen lopuksi Österberg liikkuu varsin laajalla alueella, laajemmalla kuin yhdeksän teoksen mittaisen näyttelyn olettaisi. - - -
- - - Näyttelyn perusteella tiedämme, että hän hallitsee pelin säännöt...
(Mika Suvioja, Etelä-Suomen Sanomat 27.1.1985)


Österberg on mieluimmin värimaalari ja konkretisti. Parhaimmillaan hän on tiukoissa geometrisissa sommitelmissa, joisssa hän käyttää vastavärien kontrasteja sekä kolmiomuotoja etsiessään työhön rytmiä
...Toisaalta Österberg myös pystyy miellyttävästi sammuttamaan pahinta kontrastia niin että sarjaa (Valoa kansalle I-III -83) katsoo pitempäänkin. (Esa I. Järvinen, Lapin Kansa 27.11.1984)


Konstruktiivisin väri- ja muotorunoilija Eero Österberg uskaltautuu kontrolloidun ilmaisun äärelle. Abstraktiosta ei elämyksellisyyttä voi kitkeä. (Tuula Totti, Etelä-Suomen Sanomat 1983)

Henkilökuvissa ehkä parhaita on maalannut Eero Österberg Puurtajassaan ja Halla-Jussissaan (oikeammin: Haka-Jussi) (Kaija Alftan, Lapin Kansa 24.6.1980)
Galleriaan
Etusivulle