Vuohenkalma

Olen syntynyt perheemme seitsemäntenä lapsena –ja seitsemäntenä poikana. Niinpä isäni totesi että ”pojan nimeksi tulee sitten Eero, niinkuin Jukolassakin”. Tästä asiasta sain kuulla koko lapsuuden ajan kyllästymiseen saakka: ”viimein tulee hännänhuippu, pikku-Eero, liukas luikku”. Kun olin rapeat kaksivuotias, saimme me seitsemän veljestä pikkusiskon -äidin suureksi ihmeeksi!  Isäni vitsaili silloin, että ”nyt saa riittää, kun tulee mitä sattuu”.

Mutta ”kohtaloaan ei voi välttää”, sen sai huomata pian myös vaimoni Anna-Maija. Muuttaessamme Ranualle 1987 aloimme kohta katsella sopivaa tonttia, johonka joskus kenties rakentaisimme oman kodin. Ennen tontin löytymistä tuumasi kollegani äidinkielenopettaja, että kotinne nimeksi tulee varmaan Vuohenkalma, koska Jukolan Eero asui vaimonsa ”Seunalan Annan” kanssa Vuohenkalman torpassa. Melko pian löytyikin sopiva vajaan hehtaarin maapala Ranuanjärven lounaisrannalta ja kaupat tehtiin loppukesällä 1988. Maarekisteriin merkittiin tilan nimeksi tietysti Vuohenkalma. Toimitusinsinööri ihmetteli aluksi miksi niin kolkko nimi. Kun kerroin tarinani, tuumasi hän, ettei se muu voisi ollakaan. Kun sitten kotona tarkistin Seitsemästä veljeksestä ko. kohdan (olin lukenut kirjan pariinkin otteeseen lapsuudessani) oli yllätys melkoinen, kun luin sieltä että ”Vuohenkalman torpassa, kirkkotien varrella kivisellä mäellä asui ja rakenteli Eero, veljeksistä nuorin”. Osoitteemme sattui olemaan Kirkkotie, ja vaikka mäkeä ei juuri tieltä huomaa, on rannasta nousua pihalle toistakymmentä metriä. Keväällä 1990 perustuksia kaivettessa mäki osoittautui tietenkin sangen kiviseksi, jotta yhtenäisyys Kiven tekstiin olisi täydellinen. Olimme tulleet kotiin…

Vuohenkalmassa 8.1.2009
Eero Österberg

 

Vuohenkalma nimestä oli mielenkiintoisen selitys Helsingin Sanomissa 11.10. 2005:

Aleksis Kiven Vuohenkalma

Seitsemän veljeksen paikannimistössä merkillinen on Vuohenkalma, Jukolan Eeron ja Seunalan Annan koti. Harva Kiven tuotannon harrastajakaan tietänee, että Vuohenkalma-nimen taustasta on tunnettu suomen kielen tutkija ja kielenhuoltaja professori Terho Itkonen esittänyt vakuuttavan selityksen, joka on ilmestynyt vuonna 1967 Suomen kielen seuran tieteellisessä Sananjalka-vuosikirjassa.

Itkonen kysyy: ”Olisiko Kivi mielikuvituksessaan luonut Vuohenkalman torpan merkillisen nimenkin, niin kuin hän näyttää luoneen itse torpan ja sen unelmanomaisen kuulaan idyllin?” Vastaus kysymykseen saatiin aikoinaan sattumalta. Itkonen ja toinen suomen kielen tutkija Pekka Lehtimäki olivat toukokuussa 1962 murteenkeruuretkellään tulleet pääosin ruotsinkielisen Siuntion entiseen pohjoisosaan, tuolloin jo Lohjaan liitettyyn Lieviön eli Skräddarskogin kylään selvittämään, olisiko siellä vielä suomalaisia murteenpuhujia.

Tutkijat tapasivatkin kylästä hyvää murretta ja vielä muutakin: he sattuivat asumukseen, jonka nimi oli – Vuohenkalma. Koska nimi jo alustavissa selvityksissä näytti vanhalta, oli ilmeistä, että Vuohenkalma ei nimenä ollutkaan mielikuvituksen tuotetta vaan että Kivi oli kuullut sen Siuntion-vuosinaan.

Mutta mikä voisi olla Vuohenkalma-nimen tausta? Ensin tulee mieleen, että kyseessä olisi paikka, josta joskus on löydetty vuohen haaska. Asiaa kuitenkin mutkistaa se, että tutkijoiden haastattelema vuonna 1882 syntynyt paikkakuntalainen oli ääntänyt nimen loppuvokaalin pitkänä, siis Vuahenkalmaa.

Vanhoista asiakirjoista paljastuikin, ettei Vuohenkalma ole ensinkään liittynyt kalma-sanaan. Siuntion kirkonkirjoissa ja Lieviön kylää koskevissa isonjaon asiakirjoissa on semmoisia kirjoitusasuja kuin Wuohenkaalma ja Wuohenkaalmaa, jopa Wuohenkaalima ja Vuohenkalimaa.

Nimi näyttää siis alkujaan olleen Vuohenkaalimaa. Tämä nimi voidaan tulkita kahdella lailla. Ensinnäkin nimeen voisi sisältyä Lönnrotinkin kasviossaan ja sanakirjassaan mainitsema erään luonnonvaraisen salaattilajin nimitys vuohenkaali. Tämä selitys on kumminkin epävarma, koska vuohenkaali-sanan esiintymisestä kansankielessä ei ole tietoja.

Toinen, todennäköisempi hahmotus on vuohen kaalimaa. Voi tosin huomauttaa, että vaikka vuohet kaalia kernaasti söisivätkin, ei tunnu uskottavalta, että jokin paikka olisi nimetty juuri vuohille kuuluvaksi kaalimaaksi. Humoristisesti tosin on puhuttu pukista kaalimaan vartijana. Itkonenkin on arvellut nimeä taustaltaan leikilliseksi: joku humoristinen nimenantaja ”on voinut veitikka silmäkulmassa ristiä Vuohenkaalimaaksi vaikka karun laidunmaan, jossa kaalia ei ole koskaan kasvanutkaan, tai – miksei – rehevän niityn, jonne vuohet ovat karanneet herkuttelemaan ruoholla kuin konsanaan kaalinkerillä”.

Heikki Hurtta (HS 11.10.2005)