Sommittelun lähtökohtana on jo antiikin matemaatikkoja ja filosofeja kiinnostanut yritys neliöidä ympyrä harpin ja viivottimen avulla. Tämä tietysti on todettu mahdottomaksi. Minulle maalarina se oli vain keino saada tukipisteitä mielenkiintoiselle sommitelmalle.

Tyylillisesti maalaukset lienevät konkretismia ja geometrista abstraktismia. Ne eivät pyri esittämään mitään itsensä ulkopuolelta. Kuitenkin ne voivat tuoda väreillään ja muodoillaan mieleen erilaisia havaintoja ympäristöstä –niin myös taiteilijalle työskentelyn aikana ja sen valmistuttua. Niinpä olen nimennyt osat sen mukaan, mihin ne itsellä assosioituivat: 1. Aurinko, ruska, peltoja –> ”Syysaurinko”.

Myynnissä TAIKOssa